Skip navigation

Oksennusjuurijauheen etikettilappupohja 1800-luvun lopustaObjekti

Tunnistetiedot
peruskokoelma
Arkisto
MA1:APT:A:1:3
etiketti
1
3
Valmistustiedot
Kuvailutiedot
Fyysiset tiedot
Sisällönkuvailu

Vanhoja lääke-etikettilappujapohjia (3kpl identtisiä) 1800-luvun lopusta - 1900-luvun alusta. Kräk pulver /oksennusjauhe. Rohdoslääkintä. Taustaa: Vielä 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa lähes kaikki lääkkeet valmistettiin apteekkien omissa laboratorioissa usein luonnosta suoraan saatavista aineosista eli nk. rohdoksista perinteisin menetelmin, kuten uuttamalla tai jauhamalla, ja erityisen suosittuja olivat kasvirohdokset eli kasveista saatavat lääkkeet. Koska näin oli niin apteekit painattivatkin omia etiketti- ja reseptilappupohjia lääkkeisiin, sitä varten, että reseptiin voitiin kirjoittaa apteekissa valmistetun lääkkeen koostumus (nykyäänhän koostumus lukee tehtaalta tulevissa lääkkeissä lääkepurkin yhteydessä, joten sitä ei tarvitse kirjoittaa reseptiin) ja etiketti liimata lääkepurkkiin, joka sisälsi kyseistä etikettiä vastaavaa apteekissa valmistettua lääkeainetta. Vaikka vanha, ruumiinnesteiden tasapainoon pohjaava, humoraalioppi joutui kyseenalaiseksi jo 1800-luvun alussa, oli sen terveyskäsityksestä nähtävissä jäänteitä vielä 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussakin. Tuolloinkin mahan toiminnan avulla ajateltiin säätelevän koko kehon terveyttä ja useat lääkkeet perustuivatkin mahan löystyttämiseen, kovettamiseen, ruuansulatuksen parantamiseen tai haitallisten aineiden poistumiseen kehosta ulostamalla. Eräs käytetty kasvirohdoslääke oli oksennuspulveri, jolla yritettiin lisätä haitallisten aineiden poistumista kehosta.

Merkinnät
Summary in English
Historiatiedot
Yhteenkuuluvat objektit
Asiasanat ja luokitus
 
Museoarvo
Lähteet
Tiedostot
Julkaiseminen
peruskokoelma
Arkisto
MA1:APT:A:1:3
etiketti
1
3
Fyysiset tiedot
Sisällönkuvailu

Vanhoja lääke-etikettilappujapohjia (3kpl identtisiä) 1800-luvun lopusta - 1900-luvun alusta. Kräk pulver /oksennusjauhe. Rohdoslääkintä. Taustaa: Vielä 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa lähes kaikki lääkkeet valmistettiin apteekkien omissa laboratorioissa usein luonnosta suoraan saatavista aineosista eli nk. rohdoksista perinteisin menetelmin, kuten uuttamalla tai jauhamalla, ja erityisen suosittuja olivat kasvirohdokset eli kasveista saatavat lääkkeet. Koska näin oli niin apteekit painattivatkin omia etiketti- ja reseptilappupohjia lääkkeisiin, sitä varten, että reseptiin voitiin kirjoittaa apteekissa valmistetun lääkkeen koostumus (nykyäänhän koostumus lukee tehtaalta tulevissa lääkkeissä lääkepurkin yhteydessä, joten sitä ei tarvitse kirjoittaa reseptiin) ja etiketti liimata lääkepurkkiin, joka sisälsi kyseistä etikettiä vastaavaa apteekissa valmistettua lääkeainetta. Vaikka vanha, ruumiinnesteiden tasapainoon pohjaava, humoraalioppi joutui kyseenalaiseksi jo 1800-luvun alussa, oli sen terveyskäsityksestä nähtävissä jäänteitä vielä 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussakin. Tuolloinkin mahan toiminnan avulla ajateltiin säätelevän koko kehon terveyttä ja useat lääkkeet perustuivatkin mahan löystyttämiseen, kovettamiseen, ruuansulatuksen parantamiseen tai haitallisten aineiden poistumiseen kehosta ulostamalla. Eräs käytetty kasvirohdoslääke oli oksennuspulveri, jolla yritettiin lisätä haitallisten aineiden poistumista kehosta.

Summary in English
 
Haravoitavissa Finnaan
Ei
Haravoitavissa Europeanaan
Ei
Kyllä