Tunnistetiedot
Valmistustiedot
Rauman Apteekki laatija
Kuvailutiedot
Fyysiset tiedot
Sisällönkuvailu
Luultavasti 1900-luvun puolivälissä otettu kopio 1800-luvun Rauman apteekin etiketti- ja reseptipohjalapusta. Pääosin rohdoslääkintä/luonnonlääkintä. Pohjan sisältämät lääkeainetiketit: Mixturae Simplexeli (eli"Kylmyyden tippoja"/"Ruusuntippoja"), Cremor Tartari (Viinikivi), Prinsens Gula Dr ("Prinssin tippoja", "Prissin keltaisia pisaroita) , Duleis , Bitter Watten (Karvas vesi) , Hoffmans Wita ("Hoffmannin tipat" , "Hokmannin tipat") , Confortans (latinaa "Voimiin") , Rosens hyle: pulver , Catharal Piller , Selzer Watten. Kyseisistä lääkeaineista: Kylmyyden tippoja käytettiin nimensä mukaisesti torjumaan vilustumista. Ne sisälsivät mustikoita, laimennettuja väkeviä alkoholijuomia, laimeaa rikkihappoa, etikkahappoa ja kamferttia. Mustikan ajateltiin suojaavan silmiä ja sitä käytettiin myös löysän vatsan kovettamiseen. Kamferipuun lastuista tislattu kamferi eli kanvertti oli aikanaan varsinainen yleislääke, jota käytettiin muun muassa sydänlääkkeenä, pyörrytykseen tai heikotukseen. Etenkin viinirypälemehussa esiintyvää viinikiveä on käytetty niveltulehduksissa, närästyksen hoidossa, ja ihonhoidossa. Viinikivessä on paljon ihmisille tärkeitä luonnonmineraaleja, kuten kalkkia, rautaa, magnesiumia, fosfaattia, natriumia, sinkkiä. Meripihkasta valmistettavia prinssin keltaisia pisaroita käytettiin muun hermojen rauhoittamiseen. Katkeran suolan (magnesiumsulfaatin) vesiliuosta nk. karvasta vettä käytettiin sen lievien laksatiivisten vaikutusten takia. Eetteriä ja spriitä sekoittamalla valmistettuja hoffmannin tippoja tai kansanomaisesti hokmannin tippoja käytettiin 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa varsinaisena yleislääkkeenä muun muassa kouristuksiin, korvasärkyyn, hammassärkyyn, munuaiskiviin, sappikiviin, kuukautiskipuihin ja moneen muuhun vaivaan. Rohdoslääkinnästä, lääkkeiden valmistuksesta ja terveyskäsityksestä: Vielä 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa lähes kaikki lääkkeet valmistettiin apteekkien omissa laboratorioissa ja usein luonnosta suoraan / ei-keinotekoisesti saatavista aineosista eli nk. rohdoksista. Tämä tapahtui usein nykylääkekemiasta eroavin perinteisin menetelmin, kuten uuttamalla tai jauhamalla. Lääkkeet, joita väestöllä oli 1800 -luvulla saatavilla, olivat osittain villinä luonnossa esiintyviä. Lisäksi puutarhoissa kasvatettiin mausteita ja juuria ja osittain muitakin lääkkeenvalmistuksessa tarvittavia aineosia. Kasvirohdokset eli kasveista saatavat luonnonlääkkeet olivatkin erityisen suosittuja rohdoksia. Tätä varten apteekeissa tulikin 1800-luvulla olla oma kasvimaa, jotta lääkkeiden aineosia olisi helpommin saatavilla. Koska näin oli, niin apteekit painattivatkin omia etiketti- ja reseptilappupohjia lääkkeisiin, sitä varten, että reseptiin voitiin kirjoittaa apteekissa valmistetun lääkkeen koostumus (nykyäänhän koostumus lukee tehtaalta tulevissa lääkkeissä lääkepurkin yhteydessä, joten sitä ei tarvitse kirjoittaa reseptiin) ja että etiketti voitiin liimata lääkepurkkiin, joka sisälsi kyseistä etikettiä vastaavaa apteekissa valmistettua lääkeainetta. Vaikka vanha, ruumiinnesteiden tasapainoon pohjaava, humoraalioppi joutui kyseenalaiseksi jo 1800-luvun alussa, oli sen terveyskäsityksestä nähtävissä jäänteitä vielä 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussakin. Tuolloinkin mahan toiminnan avulla ajateltiin säätelevän koko kehon terveyttä ja useat lääkkeet perustuivatkin mahan löystyttämiseen, kovettamiseen, ruuansulatuksen parantamiseen tai haitallisten aineiden poistumiseen kehosta ulostamalla.
Merkinnät
Summary in English
Historiatiedot
Yhteenkuuluvat objektit
Asiasanat ja luokitus
Museoarvo
Lähteet
Kasvisrohdoslääkkeet
Rohdoslääkkeistä
Synteettiset kemialliset lääkkeet ja perinteinen lääkkeenvalmistus
Modernin kemian synty
Modernin kemian synty
Lääkkeenvalmistuksesta apteekeissa
Lääkkeenvalmistuksesta apteekeissa
Ravinnon ja terveyden suhde humoraaliopissa
Mixtura Simplex. Tunnettiin myös nimellä "Kylmyyden tipat" tai "Ruusuntipat". Mixtura sisälsi mustikoita, laimennettuja väkeviä alkoholijuomia, laimeaa rikkihappoa, etikkahappoa ja kamferttia
Mustikka lääkinnässä: Mustikan ajateltiin suojaavan silmiä
Kamferi lääkinnässä: Kamferi eli kanvertti oli varsinainen yleislääke. Kamferipuun lastuista tislattua kamferia sai monessa muodossa: tippoina, tabletteina, spriinä ja voiteina. Tipat ja tabletit nautittiin sisäisesti, sprii ja voiteet ulkoisesti. Kamferia käytettiin sydänlääkkeenä, pyörrytykseen ja heikotukseen. Ulkoisesti kamferia käytettiin lihaskipuihin, lihasten lämmittämiseen ja rentouttamiseen
Viinikivi: Sitä on monissa kasveissa, varsinkin viinirypälemehussa. Se kiteytyy, kun se saavuttaa liuoksessa (viinissä) kylläisyyspisteensä. Aine ei aiheuta sinänsä terveysvaaraa, eikä se ole viinin virhe vaan luonnollinen osa, jota syntyy varsinkin, jos rypälemehua tai viiniä säilytetään viileässä
Viinikivi: Viinikiveä käytettiin niveltulehduksen, närästyksen ja aknen hoitoon. Viinikivi on myös antibakteerinen aine ja sitä on käytetty myös verenpaineen säätelyyn
Luonnonlääkkeistä/kasvirohdoksista ja prinssin tipoista: Lääkkeet, joita väestöllä oli 1800 -luvulla saatavilla, olivat osittain villisti kasvavia tai puutarhoissa kasvatettiin mausteita ja juuria ja osittain muita valmistettavia apuainesosia. Prinssin pisaroita käytettiin hätäisesti esiintyvän pahoinvoinnin hoidossa jo 1700-luvulla
Prinssin tippojen / prinssin keltaisten pisaroiden valmistuksesta: Meripihkan liuos neutraloitiin lämpimässä vedessä ammoniumkarbonaatilla ja kerrostettiin puhdistetulla luuöljyllä
Karvasvesi Karvas vesi on katkeran suolan (magnesiumsulfaatin) vesiliuos, jolla on lievä laksatiivinen vaikutus. Maku, kuten nimestä voi päätellä, on katkera. Katkeraa vettä esiintyy luonnollisesti joissakin terveyslähteissä; tunnetuimpia ovat Epsom (Englannin kreivikunta Surrey) sekä Sedlice ja Zaječice, molemmat Böömissä (Länsi-Tšekki).
Hoffmannin tipat / Hokmannin tipat: Hoffmannin tipat, epävirallisesti: Hokmannin tipat, olivat 1800-luvulla ja 1900-luvun alkupuolella käytössä ollut yleislääke, joka oli valmistettu sekoittamalla yksi osa eetteriä ja kolme osaa spriitä. Seoksen oli alun perin keksinyt saksalainen Friedrich Hoffmann (1660–1742).
Hoffmannin tipat / Hokmannin tipat: Sitä markkinoitiin kauppanimellä kouristuksiin, korvasärkyyn, hammassärkyyn, munuaiskiviin, sappikiviin, kuukautiskipuihin ja moneen muuhun vaivaan
Viinikivi: Viinikivessä on paljon ihmisille tärkeitä luonnonmineraaleja, kuten kalkkia, rautaa, magnesiumia, fosfaattia, natriumia, sinkkiä
Tiedostot
Julkaiseminen
Rauman Apteekki laatija
Sisällönkuvailu
Luultavasti 1900-luvun puolivälissä otettu kopio 1800-luvun Rauman apteekin etiketti- ja reseptipohjalapusta. Pääosin rohdoslääkintä/luonnonlääkintä. Pohjan sisältämät lääkeainetiketit: Mixturae Simplexeli (eli"Kylmyyden tippoja"/"Ruusuntippoja"), Cremor Tartari (Viinikivi), Prinsens Gula Dr ("Prinssin tippoja", "Prissin keltaisia pisaroita) , Duleis , Bitter Watten (Karvas vesi) , Hoffmans Wita ("Hoffmannin tipat" , "Hokmannin tipat") , Confortans (latinaa "Voimiin") , Rosens hyle: pulver , Catharal Piller , Selzer Watten. Kyseisistä lääkeaineista: Kylmyyden tippoja käytettiin nimensä mukaisesti torjumaan vilustumista. Ne sisälsivät mustikoita, laimennettuja väkeviä alkoholijuomia, laimeaa rikkihappoa, etikkahappoa ja kamferttia. Mustikan ajateltiin suojaavan silmiä ja sitä käytettiin myös löysän vatsan kovettamiseen. Kamferipuun lastuista tislattu kamferi eli kanvertti oli aikanaan varsinainen yleislääke, jota käytettiin muun muassa sydänlääkkeenä, pyörrytykseen tai heikotukseen. Etenkin viinirypälemehussa esiintyvää viinikiveä on käytetty niveltulehduksissa, närästyksen hoidossa, ja ihonhoidossa. Viinikivessä on paljon ihmisille tärkeitä luonnonmineraaleja, kuten kalkkia, rautaa, magnesiumia, fosfaattia, natriumia, sinkkiä. Meripihkasta valmistettavia prinssin keltaisia pisaroita käytettiin muun hermojen rauhoittamiseen. Katkeran suolan (magnesiumsulfaatin) vesiliuosta nk. karvasta vettä käytettiin sen lievien laksatiivisten vaikutusten takia. Eetteriä ja spriitä sekoittamalla valmistettuja hoffmannin tippoja tai kansanomaisesti hokmannin tippoja käytettiin 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa varsinaisena yleislääkkeenä muun muassa kouristuksiin, korvasärkyyn, hammassärkyyn, munuaiskiviin, sappikiviin, kuukautiskipuihin ja moneen muuhun vaivaan. Rohdoslääkinnästä, lääkkeiden valmistuksesta ja terveyskäsityksestä: Vielä 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa lähes kaikki lääkkeet valmistettiin apteekkien omissa laboratorioissa ja usein luonnosta suoraan / ei-keinotekoisesti saatavista aineosista eli nk. rohdoksista. Tämä tapahtui usein nykylääkekemiasta eroavin perinteisin menetelmin, kuten uuttamalla tai jauhamalla. Lääkkeet, joita väestöllä oli 1800 -luvulla saatavilla, olivat osittain villinä luonnossa esiintyviä. Lisäksi puutarhoissa kasvatettiin mausteita ja juuria ja osittain muitakin lääkkeenvalmistuksessa tarvittavia aineosia. Kasvirohdokset eli kasveista saatavat luonnonlääkkeet olivatkin erityisen suosittuja rohdoksia. Tätä varten apteekeissa tulikin 1800-luvulla olla oma kasvimaa, jotta lääkkeiden aineosia olisi helpommin saatavilla. Koska näin oli, niin apteekit painattivatkin omia etiketti- ja reseptilappupohjia lääkkeisiin, sitä varten, että reseptiin voitiin kirjoittaa apteekissa valmistetun lääkkeen koostumus (nykyäänhän koostumus lukee tehtaalta tulevissa lääkkeissä lääkepurkin yhteydessä, joten sitä ei tarvitse kirjoittaa reseptiin) ja että etiketti voitiin liimata lääkepurkkiin, joka sisälsi kyseistä etikettiä vastaavaa apteekissa valmistettua lääkeainetta. Vaikka vanha, ruumiinnesteiden tasapainoon pohjaava, humoraalioppi joutui kyseenalaiseksi jo 1800-luvun alussa, oli sen terveyskäsityksestä nähtävissä jäänteitä vielä 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussakin. Tuolloinkin mahan toiminnan avulla ajateltiin säätelevän koko kehon terveyttä ja useat lääkkeet perustuivatkin mahan löystyttämiseen, kovettamiseen, ruuansulatuksen parantamiseen tai haitallisten aineiden poistumiseen kehosta ulostamalla.
Kasvisrohdoslääkkeet
Rohdoslääkkeistä
Synteettiset kemialliset lääkkeet ja perinteinen lääkkeenvalmistus
Modernin kemian synty
Modernin kemian synty
Lääkkeenvalmistuksesta apteekeissa
Lääkkeenvalmistuksesta apteekeissa
Ravinnon ja terveyden suhde humoraaliopissa
Mixtura Simplex. Tunnettiin myös nimellä "Kylmyyden tipat" tai "Ruusuntipat". Mixtura sisälsi mustikoita, laimennettuja väkeviä alkoholijuomia, laimeaa rikkihappoa, etikkahappoa ja kamferttia
Mustikka lääkinnässä: Mustikan ajateltiin suojaavan silmiä
Kamferi lääkinnässä: Kamferi eli kanvertti oli varsinainen yleislääke. Kamferipuun lastuista tislattua kamferia sai monessa muodossa: tippoina, tabletteina, spriinä ja voiteina. Tipat ja tabletit nautittiin sisäisesti, sprii ja voiteet ulkoisesti. Kamferia käytettiin sydänlääkkeenä, pyörrytykseen ja heikotukseen. Ulkoisesti kamferia käytettiin lihaskipuihin, lihasten lämmittämiseen ja rentouttamiseen
Viinikivi: Sitä on monissa kasveissa, varsinkin viinirypälemehussa. Se kiteytyy, kun se saavuttaa liuoksessa (viinissä) kylläisyyspisteensä. Aine ei aiheuta sinänsä terveysvaaraa, eikä se ole viinin virhe vaan luonnollinen osa, jota syntyy varsinkin, jos rypälemehua tai viiniä säilytetään viileässä
Viinikivi: Viinikiveä käytettiin niveltulehduksen, närästyksen ja aknen hoitoon. Viinikivi on myös antibakteerinen aine ja sitä on käytetty myös verenpaineen säätelyyn
Luonnonlääkkeistä/kasvirohdoksista ja prinssin tipoista: Lääkkeet, joita väestöllä oli 1800 -luvulla saatavilla, olivat osittain villisti kasvavia tai puutarhoissa kasvatettiin mausteita ja juuria ja osittain muita valmistettavia apuainesosia. Prinssin pisaroita käytettiin hätäisesti esiintyvän pahoinvoinnin hoidossa jo 1700-luvulla
Prinssin tippojen / prinssin keltaisten pisaroiden valmistuksesta: Meripihkan liuos neutraloitiin lämpimässä vedessä ammoniumkarbonaatilla ja kerrostettiin puhdistetulla luuöljyllä
Karvasvesi Karvas vesi on katkeran suolan (magnesiumsulfaatin) vesiliuos, jolla on lievä laksatiivinen vaikutus. Maku, kuten nimestä voi päätellä, on katkera. Katkeraa vettä esiintyy luonnollisesti joissakin terveyslähteissä; tunnetuimpia ovat Epsom (Englannin kreivikunta Surrey) sekä Sedlice ja Zaječice, molemmat Böömissä (Länsi-Tšekki).
Hoffmannin tipat / Hokmannin tipat: Hoffmannin tipat, epävirallisesti: Hokmannin tipat, olivat 1800-luvulla ja 1900-luvun alkupuolella käytössä ollut yleislääke, joka oli valmistettu sekoittamalla yksi osa eetteriä ja kolme osaa spriitä. Seoksen oli alun perin keksinyt saksalainen Friedrich Hoffmann (1660–1742).
Hoffmannin tipat / Hokmannin tipat: Sitä markkinoitiin kauppanimellä kouristuksiin, korvasärkyyn, hammassärkyyn, munuaiskiviin, sappikiviin, kuukautiskipuihin ja moneen muuhun vaivaan
Viinikivi: Viinikivessä on paljon ihmisille tärkeitä luonnonmineraaleja, kuten kalkkia, rautaa, magnesiumia, fosfaattia, natriumia, sinkkiä