Tunnistetiedot
Valmistustiedot
Kuvailutiedot
Fyysiset tiedot
Sisällönkuvailu
Etupuolella lukee apteekin logo ja nimi Herman Forsman, joka ilmeisesti viittaa apteekin apteekkariin. Lisäksi etupuolella lukee ikenien penslaukseen, Arno Myreen, päivämäärä 12.10.1919 ja hinta 2,5 markkaa. Takapuolella lukee lääkkeen tiedot: Frae Radanhiae (Radanhia) Taustaa/ rohdoslääkinnästä: Vielä 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa melkein kaikki lääkkeet valmistettiin apteekkien laboratorioissa, eikä tehtaissa, miksi resepteihin yleensä kirjoitettiin paitsi kyseinen lääke myös sen koostumus. Monet lääkeaineet olivat vielä luonnosta (kasveista, eläimistä, vedestä tai kallioperästä) suoraan eristämällä - kuten kuivaamalla, jauhamalla tai uuttamalla - saatavia rohdoksia, eivätkä niinkään synteettisen orgaanisen kemian keinoin aineiden välisiä kemiallisia reaktioita käyttämällä valmistettuja teollisia lääkkeitä. Apteekit, toisin kuin lääketehtaat, olivat enemmän enemmän erikoistuneet perinteisiin rohdoslääkkeisiin, vaikka kemiallisen synteesin kautta valmistettuja synteettisiä lääkkeitä alkoikin enenevässä määrin tulla markkinoille 1860-luvulta alkaen. Vaikka antiikkinen ruumiinnesteoppi (veri, lima, keltainen sappi ja musta sappi) oli joutunut kyseenalaiseksi jo 1800-luvun alussa, perustuivat monet lääkkeet vielä 1900-luvun alussakin ruumiinnesteiden tasapainon ja etenkin mahan toiminnan säätelyyn, kuten ruumiinnesteopin aikana.
Merkinnät
Summary in English
Historiatiedot
Yhteenkuuluvat objektit
Asiasanat ja luokitus
Museoarvo
Lähteet
Rohdoslääkkeistä
Kasvisrohdoksista
Lääkkeenvalmistuksesta apteekeissa
Lääkkeenvalmistuksesta apteekeissa
Uuttaminen: On perinteinen lääkkeenvalmistusmenetelmä, jossa haluttu aine voidaan erottaa liuoksesta sen liukoisuusominaisuuksien perusteella. Uute voi pitää sisällään esimerkiksi kuivattuja jauhettuja kasvinosia
Kemiallinen synteesi: Kemiallinen synteesi on nykyiaikaisen lääkekemian paljon käyttämä menetelmä, jossa uusia lääkeaineita valmistetaan toisten aineiden välisten kemiallisten reaktioiden kautta. Pitkään luultiin, että orgaanisia yhdisteitä valmistuu vain luonnossa, kunnes saksalainen Friedrich Wöhler onnistui ensi kerran valmistamaan synteettisesti ureaa eli virtsaa vuonna 1828. Synteettinen orgaaninen kemia alkoi kunnolla kehittyä ja kasvaa vuoden 1860 jälkeen
Humoraali- eli ruumiinnestopista: Humoraaliopissa kaikki, mitä ihminen laittoi suuhunsa tai joka muuten vaikutti aineenvaihduntaan, nähtiin keinoksi vaikuttaa ruumiinnesteiden (veri, lima, keltainen sappi ja musta sappi) tasapainoon, jota maha sääteli.
Esanssi: Esansseiksi nimitettiin alunperin nesteitä tai uutteita, joiden ajateltiin pitävän sisällään kasvin parantavan voiman
Kasveista ja yrteistä perinteisessä lääkinnässä
Tiedostot
Julkaiseminen
Sisällönkuvailu
Etupuolella lukee apteekin logo ja nimi Herman Forsman, joka ilmeisesti viittaa apteekin apteekkariin. Lisäksi etupuolella lukee ikenien penslaukseen, Arno Myreen, päivämäärä 12.10.1919 ja hinta 2,5 markkaa. Takapuolella lukee lääkkeen tiedot: Frae Radanhiae (Radanhia) Taustaa/ rohdoslääkinnästä: Vielä 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa melkein kaikki lääkkeet valmistettiin apteekkien laboratorioissa, eikä tehtaissa, miksi resepteihin yleensä kirjoitettiin paitsi kyseinen lääke myös sen koostumus. Monet lääkeaineet olivat vielä luonnosta (kasveista, eläimistä, vedestä tai kallioperästä) suoraan eristämällä - kuten kuivaamalla, jauhamalla tai uuttamalla - saatavia rohdoksia, eivätkä niinkään synteettisen orgaanisen kemian keinoin aineiden välisiä kemiallisia reaktioita käyttämällä valmistettuja teollisia lääkkeitä. Apteekit, toisin kuin lääketehtaat, olivat enemmän enemmän erikoistuneet perinteisiin rohdoslääkkeisiin, vaikka kemiallisen synteesin kautta valmistettuja synteettisiä lääkkeitä alkoikin enenevässä määrin tulla markkinoille 1860-luvulta alkaen. Vaikka antiikkinen ruumiinnesteoppi (veri, lima, keltainen sappi ja musta sappi) oli joutunut kyseenalaiseksi jo 1800-luvun alussa, perustuivat monet lääkkeet vielä 1900-luvun alussakin ruumiinnesteiden tasapainon ja etenkin mahan toiminnan säätelyyn, kuten ruumiinnesteopin aikana.
Rohdoslääkkeistä
Kasvisrohdoksista
Lääkkeenvalmistuksesta apteekeissa
Lääkkeenvalmistuksesta apteekeissa
Uuttaminen: On perinteinen lääkkeenvalmistusmenetelmä, jossa haluttu aine voidaan erottaa liuoksesta sen liukoisuusominaisuuksien perusteella. Uute voi pitää sisällään esimerkiksi kuivattuja jauhettuja kasvinosia
Kemiallinen synteesi: Kemiallinen synteesi on nykyiaikaisen lääkekemian paljon käyttämä menetelmä, jossa uusia lääkeaineita valmistetaan toisten aineiden välisten kemiallisten reaktioiden kautta. Pitkään luultiin, että orgaanisia yhdisteitä valmistuu vain luonnossa, kunnes saksalainen Friedrich Wöhler onnistui ensi kerran valmistamaan synteettisesti ureaa eli virtsaa vuonna 1828. Synteettinen orgaaninen kemia alkoi kunnolla kehittyä ja kasvaa vuoden 1860 jälkeen
Humoraali- eli ruumiinnestopista: Humoraaliopissa kaikki, mitä ihminen laittoi suuhunsa tai joka muuten vaikutti aineenvaihduntaan, nähtiin keinoksi vaikuttaa ruumiinnesteiden (veri, lima, keltainen sappi ja musta sappi) tasapainoon, jota maha sääteli.
Esanssi: Esansseiksi nimitettiin alunperin nesteitä tai uutteita, joiden ajateltiin pitävän sisällään kasvin parantavan voiman
Kasveista ja yrteistä perinteisessä lääkinnässä